Budapest osa 7: Matka Egeriin

15.5.2015
Matka_Egeriin_riku360

Terveppä terve ja pahoittelut näin alkuun, että on vierähtänyt tovi viimeisestä postauksesta. On ollut sen verran huispatihutaata, että ei ole kirjoitushommiin kyennyt. Nyt tulee juttua kuitenkin vähän Budapestin ulkopuolelta. Tapahtuipa tässä taannoin torstaiaamuna: Minibussi starttasi moottorinsa, kyydissään 18 vaihto-opiskelijaa, kohti koillis-Unkaria – Egerin kaupunkia. Egeriin oli vajaan parin tunnin matka. Matka taittui mukavasti ilmastoidussa bussissa; iloinen portugali raikui bussissa brasilialaisten suista, josta en ymmärtänyt mitään 🙂

Matkalla_Egeriin_riku360

Matkalla Egeriin oli rypsipelto

Pääsimme mallikkaasti perille Egerin kylään; minibussi jätti meidät kaupungin laidalle, josta tallustelimme kylään ja ensimmäisenä suuntasimme tarkastelemaan Egerin linnaa. Egerin linna sijaitsi kukkulalla, minne oli pieni nousu ja syke nousi mukavasti. 1400-luvulla rakennetulta linnalta aukeni hienot näkymät sympaattisen kaupungin yli. Linna oli taas yksi rakentamisen taidonnäyte ja aina sitä ihmettelee, kuinka paljon työtunteja linnaa kohden on käytetty tuohon maailman aikaan. Linnassa unkarilaiset ovat pitäneet puoliaan turkkilaisarmeijaa vastaan ja eläneet myöhäiskeskiaikasta elämäänsä.

Egerin_linna_riku360

Egerin linnalta.

Linnalla tarpomisen jälkeen suuntasimme nokkamme itse kaupungin keskustaa ja sen keskustoria. Keskustorilta löytyi Dobo Istvanin patsas. Täytyy myöntää ettei mitään hajua, kuka Dobo on ollut, mutta mahtavalta sotasankarilta vaikutti. Hetken aikaa ihmeteltiin Egerin kaupungin sympaattisia katuja ja kauppoja ja sen jälkeen menimme syömään. Söimme 3 ruokalajin menun, joka oli oikein maittava (en valitettavasti ottanut ravintolan nimeä ylös); alkuruuaksi keitto, pääruoaksi pastaa ja jälkiruoaksi suklaaleivos.

Egerin_kaupunki_riku360

Egerin kaupunki.

Syöpöttelyn jälkeen kävimme tarkastamassa vielä Egerin minareetin, mikä on muuten Euroopan pohjoisin minareetti. Tämän jälkeen oli hetki vapaata käyskentelyä kaupungissa, jonka jälkeen hyppäsimme takaisin minibussin kyytiin.

Egerin kaupunki on kuuluisa lukuisista viinitiloistaan ja mm. 1980-luvulla Suomessa suosittu Egri “Erkin pikakivääri” Bikaver -viiniä tehdään Egerissä. Niinpä minibussi kyyditsi meidät Bolykin viinitilalle. Viinitilalla meidät otti vastaan viinitilan perustajan poika, joka esitteli meille viinikellarit ja muut paikat kallion syövereissä. Paikka huokui viinikellarin arvokkuutta.

Bolyki_viinitilakellari_riku360

Bolykin viinikellari.

Ja sittenhän päästiin Egerin matkan huippukohtaan – hyvien viinien makuun. Kokoonnuimme kallion sisässä olevaan isoon saliin, joka muistutti paikkaa, jossa kuuluisi nauttia viimeinen ehtoollinen. Sali oli jykevä kaikkine pylväineen ja pöytineen sekä katosta roikkui korskea valokynttelikkö, minkä valossa pääsimme maistelemaan viinejä. Maistoimme kolmea Bolykin viiniä: ensiksi valkoviiniä, toiseksi roseviiniä ja kolmanneksi punaviiniä. Viinit olivat oikein maukkaita. Valkoviini ja punaviini olivat todella hyviä. Eivät ehkä päässeet maistamieni viinilistan top5-parhaan joukkoon, mutta ei kauaksi jääneet. Roseviini ei ollut hyvää, mutta toisaalta itse en ole vielä päässyt maistamaan mitenkään ihmeellisen hyvää roseviiniä koskaan. Ehkä kyseessä on vielä tottumiskysymys. Viinien kanssa meille tarjoiltiin pieniä leipäpaloja huikopalaksi ja tasaamaan makua jokaisen viinin välissä. Oikein mukava visiitti viinitilalla.

Bolyki_viinitila2_riku360

Bolykin viinit.

Seuraavaksi kirjoittelen taas Budapestin meiningistä, niin ei päästä ihan raiteilta suistumaan. Tämmösen hurjan hyppäyksen, kun toteutin tällä kertaa. Ensi viikolla taas uutta postausta! 🙂

terkuin, Riku

PS. Jouduin viime lauantaina ikävän, mahdollisesti mafian, toiminnan näkijäksi, mutta en uskalla siitä kertoa blogissa ettei mua laiteta mutkalla kylmäks… Tämmöstä.

SINUA SAATTAA KIINNOSTAA MYÖS SEURAAVAT POSTAUKSET:

Ei kommentteja

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: